-Uuteen osoitteeseen-

Kaikki vanhat linkit on pistetty myös uuteen osoitteeseen!

HUOM! Jos sinulla on jotain asiaa aiemmista osista, pistä kommenttisi/kysymyksesi uusimpaan osaan!

Tinttiä opetettiin mahtimaidon turvin puhumaan ja käymään potalla. Ensimmäiseksi sanaksi mudostui "äiti", muaahhaa... (Se oli Lindan tarkoituskin ;D)

Timppa oli pistänyt luovuutensa valloilleen ja maalannut perijöistä taulut seinää koristamaan -ja heidän kauneuttaan ikuistamaan.

Perheen tottelevaisimman koiran oli aika kasvaa kohti vanhuutta -ja lepäämistä. (Vaikka muuta se ei aikuisenakaan ollessa tehnytkään...)

Tämä herra oli ylennyt Tutkijaksi, eli uran huippu häämöttää. Nams, leivokset näyttävät hyviltä... Milanorakin oli ylentynyt, nyt hän on Lukion rehtori. Perheellä on jotain yli 20 000§, Leonkin päiväpalkka on reilusti yli tuhat ja Milanoran vähän alle 2000§... Manimanimanii...

Grr... Tämä vehje pitäisi vetää pois seinästä! Mutta ei, jos syttyy tulipalo tai murtovaras tulee ja hälyttimet eivät toimi niin milläs sitten apua saadaan? Ärsyttää kun "ystävät", jotka ovat "ystäviä" vain sen takia, että ylentyisi urallaan -soittelevat koko ajan: "Hei, ollaanko me vielä kavereita...?" "Selasin muistikirjaa ja..!!!" "Pllafjdsfdsjfjdjk..."

Timppa yleni joksikin mitä en muista. Timppaa muuten ottaa pattiin kun Leo saa suurempaa palkkaa kuin hän, siitä tuo ilme. ;D

Timppa yleni taas. Nyt hän taitaa olla Vedonvälittäjä.

Mmm... Täällä leikitään kunnon perhettä. ;) Linda valmistaa herkullisen illallisen miehelleen raskaan työpäivän jälkeen -ja se työ on pankin ryöstämistä.

Avioonkin oli astuttava pienin menoin, sillä kukaan ei jaksanut teekuppien kilistelijöitä ja nirppanokkia talossa, sillä semmoisia tanttoja olisi taatusti marssinut juhliin arvostelemaan juhla-asuja ja hääkakun kuorrutetta, sekä toki Lindan hiuskarvaakin.

Söpöjä. >.<

"Näitkö miten Leo katsoi naisten korulehtiä?! Hänhän on aivan... Homppeli! Hän nolaa vielä sukumme, eikö hän vain voi tajuta, että hän ei saa sitä typerää pinkkiä helyä?!" Timppa sanoi nyrpistäen nenäänsä.

"Yh, isä! Hän on hirveä, olet aivan oikeassa, hän nolaa suvun! Meidän täytyy pistää suunitelma käytäntöön -ja pian." Linda sanoi naama surullisiin ilmeisiin aseteltuna. "Ei mutta... Emme voikkaan teilata isää! Platinahauta, hän saa platinahaudan..." Linda sanoi. "EI VOI OLLA TOTTAAA!" Timppa karjui. "Voimmehan silti kiduttaa isäukkoasi "hieman", eikö?" Timppa sanoi.

"Oikein IISOO ja lihava sumopainija!" Timppa puhui puhelimeen. "Me tarvita maksu etukäte," sanoi käheä ääni línjan toisessa päässä, puhuja oli nainen. "Kyllähän se passaa," Timppa vastasi. "Lasku olla 499 999§, sumopainija paino muka. Ajatella, että hinta hyvi alha, alle 500 000§! Mina alensi sitä te simelon," nainen sanoi innokkaasti. "Ehehe... Tuota... Taidankin soittaa toisten, tuli juuri mieleen, etten tarvitsekkaan sitä," Timppa sanoi sulkiessaan puhelimen. "500 000§! 1 § alle sen, vautsi mikä allennus," Timppa ajatteli ärtyisesti.

Aijaijai kun nämä koirat ovat tottelevasisa. Juoksevat pitkin pihaa ja väistyvät aina kun pitää torua... Mraauuhh!

Aina perinteinen "läpiovenepätoivoinenvauvantappamisyritys" -raskauden ensimerkin koittaessa. Jippajee, tulisipa siitä tyttö. (Jos se ei kuollut Lindan masuun mennessään oven läpi) ;D

Myös suklaanyytin oli aika kasvaa kohti perinteistä "siivoamis" -ikää. Ihan söpöläinen tulikin, tosin tästähän ottaa selvää paljon kun ilme ei ole peruslukemilla. :)

Mine tiedän, että osa oli kökkösesti kirjoitettu ja kuvia oli vähän, mutta oli pakkomielle julkaista tämä, että en olisi kahta osaa edellä. Muutenkin on ihan hirrveä kiire, kun kohta tulee 2 viikon taukokin. Eli, kommentoippas silti ja kysele jos on asiaa. Täällä saa pitää poissa ollessani keskustelua ja kysellä, sillä kommenteihin voin vastata. :)

Rocco vietiin pois, sillä talossa oli taas tilan puute. Toivottavasti selviää hengissä orpokotiin, eikä tukehdu makupaloihin kun näkee tuon poliisin...

Linda oli huomannut mahansa paisuneen kuin pullataikinan. Hän oli varma, että siellä lilluskelisi vaavi, hänen ja Timpan vaavi. Linda otti pelokkaasti puhelimen käteen, mitäköhän Timppa sanoo?

Linda oli kertonut tilanteen Timpalle. "Sanoinhan, minä olen raskaana. Tämä on sinun." Linda selitti. "Öh...  Minä en kuule, pätkii niin paljon. Sanoitko olevasi raskaana... Pitää lopettaa, on kiireitä!" Timppa sanoi.

Linda oli vihoissaan, muttei näyttänyt sitä. Timppaa ei ollut kiinnostanut, vai oliko hänellä oikeasti kiire?

"Hei sitten, soita kun tulet töistä." Linda sanoi hellästi, mutta hänen äänestään paistoi pettymys.

Linda tiesi, ettei äiti ja isäkään voineet jäädä tietämättä asiasta, asia oli niin näkyvä, ettei sitä voisi lykätä. Hän käveli Milanoran hämmästyneen katseen alle ja kertoi nopeasti ennen kuin Milanora kerkesi suutaan avata."Äiti, minä olen raskaana." Linda sanoi tyynesti. "MITÄÄH?!! Si-sinä olet raskaana! Voi tyttö-kulta, vaikka oletkin perijä ei sinulla ole kiire aloittaa lapsien hankintaa! Ja se retkuko on isä?!" Milanora sanoi kiihtyneenä. "Ei hän ole retku, hän on kunnollinen mies ja lapsen isä!" Linda sanoi.

"Mitääh? Öh...Timppaako ei kiinostanut? No kiinostihan! Ei hän minua jätä, äiti! Hän on vain niin kiireinen, ettei ehtinyt puhua..." Linda sanoi Milanoralle. "Tyttö kulta, kyllä nuo kiireet tiedetään, häntä ei kiinosta sinä tai vauva! Sitten kun se syntyy, ei kukaan tunnista sitä hänen lapsekseen, unohdetaan Timppa ja kasvatetaan lapsi yhdessä." Milanora ehdotti.

"Eikä! Tämä on minun ja Timpan lapsi! Timppa kyllä kasvattaa sitä ja me menemme naimisiin, muutamme yhteen... ja...!" Linda aloitti. "Tyttö hyvä, älä viitsi kaatua sontaan..." Milanora sanoi. "Äiti, Timppa on hyvä mies, ja hän kasvattaa kanssani lapsen." Linda sanoi rauhalliseen sävyyn ja käveli pois, vaikkakin hän olisi halunnut juosta, mutta siitä Milanora olisi nostanut hirveän mellakan.

"Leo, eikö sinä aio evääsi liikauttaa kun tyttäresi on ala-ikäinen ja vielä raskaana!" Milanora kysyi ärtyneellä äänellä. "Äläs nyt kulta, se on aivan pikkuriikkinen asia... Heii... Jos se tulokas onkin tyttö, se voisi hankkia minulle helmikaulakorun kasvettuaan hieman!" Leo sanoi hiljaa. Milanora katsoi Leoa, hänen ihonsa meni kananlihalle sanan "helmikoru" kuulemisesta.

"Aaa aauuh..." Linda huusi kivuissaan. Vauva pyrki jo ulos, vaikkei mahakaan ollut kasvanut tarvittavia kertoja. Mitäkäs Leo tekee? Njuu, ei mitään! Ukkelia ei taida kiinostaa...

"Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo selitti katolle. Katto ei vastannut Leon pyyntöihin, se vain pysyi tummana ja liikkumattomana. Ei merkkejä rukouksen kuulemisesta. "Isii, se vauva haluaa ulos, vaikka se ei ole valmis tulemaan sieltä!" Linda huusi. "Hmh... Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo toisteli Lindan kärsiessä ennen aikaisia supistuksia.

"Oijoi... Selkääni kolottaa ja jalkoja särkee..." Leo voihki. Hän tiesi ajan tulleen, ajan jolloin hän vanhenisi ja olisi lapsenlapsilleen ukki. Hän suorittaisi uransa huipulle, sitten siirtyisi tyylikkäästi eläkkeelle, ja jäisi opettamaan lapsenlapsia haluamaan helmikoruja. Tosin Leon suunitelmat ei onnistu, meinaan ennen minä tappaisin hänet, kuin että lapsista tulisi yhtä törttöjä! ;D

"Äiti älä viitsi... Kyllä Timppa vastaa!" Linda sanoi. Milanora katsoi Lindaa säälien ja lähti kävelemään sisälle. Linda tiesi, että Timppaa ei kiinostanut, hän eikä edes vauva.

"Eipäs! Timppa vastaa... Hänellä oli vain kiireitä..." Linda uskotteli itselleen. Sisimmässään hän tiesi, mikä olisi oikeasti totta, Timppaa ei kiinostanut.

"Voe Jumala... Anna sen olla tyttö... Anna sen olla tyttö!" Leo rukoili. Hän oli pattitilanteessa. Tytär synnytti hän toljotti. Hän ei vain voinut tehdä mitään, joten tyytyi anelemiseen.

"AUUUUUU! ISKÄ MISSÄ ÄITIIHH..." Linda huuteli tuskissaan. Vauva syntyisi itsepäisesti kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta se ei ole paljon, se ei vaikuta mitään. Vauva oli valmis syntymään.

Timppa käveli iloisesti ulos. Hän oli juossut sisään katsomaan tyttöystävänsä synnytystä. Nyt hänen oli kuitenkin pakko mennä tuulettumaan, sillä hän ei vieläkään ottanut tajutakseen. Timppa ei ottanut olostaan selvää, samaan aikaan se oli iloinen, hämmästynyt, onnellinen, ärsyyntynyt sairaalan asioista, mutta nyt. Hänellä oli lapsi...

Linda osasi selvittää tunteensa ja olonsa. Hän oli onnensa kukkuloilla. Timppaa kiinnosti sittenkin, hän oli ollut Pariisissa lääkärien huvimatkalla. Nyt hänen käsivarteilla lepäsi kuitenkin poika. Suklaanruskea tiitiäinen, jolla oli kaikki perittynä isältään. Hiustenväri oli Lindalla ja Timpalla sama, joten siitä ei voi sanoa mitään.

Milanora tunsi elämänsä olevan hyvässä vaiheessa. Se oli saavuttanut isovanhemmudeen iloisen pisteen. Hän ei enään epäillyt Timppaa nähdessään tuon pojan. Hänen oma suklaanyytti.

Maks joutui kuitenkin lähtemään onnellisesta perheestä kohti köyhyyksiä. Tilaa ei ollut, joten Maks, olen pahoillani, ettet saanut viettää vanhuudenpäiviäsi täällä...

Tintti ei viipynyt talossa minuuttiakaan vanhalla tyylillään. Nyt hän asui perheessä, ja komea Timpasta tulikin. Milanora ei tahtonut päästää irti Tintistä laisinkaan.

Jokaisen oli aika siirtyä joskus harmaaseen vanhuuteen. Myös kauniin Milanoran. Hän kuitenkin pyysi, että Timppa maalaisi hänestä kuvan ennen kasvamista.

Ringo synnytti taas pennun. Tuloksena oli Rog -niminen uros.

Rog kasvoi eräänä talvipäivänä. Maa oli valkoinen ja huurteessa. Rog juoksi innoissaan saadessaan Minerin ylvään ja kauniin ulkonäon. x)

Milanoran elämä oli täydellistä. Lapsenlapsi, hyvä rahatilanne, talo, avioliitto ja vielä ylennys Yliopiston lehtoriksi.

Timppaa taas ärsytti suunnattomasti Mimmi. Hänen hiukset nousivat pystyyn, kun hän vain näki tämän. Eniten Timppaa ärsytti Mimmin turbohuuluet, jotka olivat IHAN hirveät. "Siitäs saat, vanha kurppana ämmä! Kuuma vettä huulillesi, toivottavasti kutistuvat tulikuumasta vedestä!" Timppa huusi iloinen virne naamallaan.

"HAHAA!" Timppa huudahti Mimmin pyyhkiessä vesiä kasvoiltaan.

Timppa viskoi uuden lasin keitettyä kuumaa vettä Mimmin rumille kasvonpiirteille. "Auauauu... Kuumaa! Auuaauu... Auuuh!" Mimmi huuteli. "Hihihii, toivottavasti huulesi kutistuvat!"

Timppa tykkäsi maalaamisesta -tai no minä panin tykkäämään, koska hän haluaa rikollisneroksi. Muuttaessaan taloon hän toi 5352§ ja hän on mammonatavoitteinen, elämäntavoitteenaan rikollisnero.

Timppa löysi 1. lehdestä rikollis -uran ja jätti samalla taakseen Yleislääkärin jopin -tai no golfinpeluun.

Miner katsoo ihmeissään Tinttiä. :)

Timppa oli vaihtanut vaipat Tintiltä, ja sitten ne hävisivät kokonaan... ;D

Linda kasvoi kauniiksi aikuiseksi. Kiva asu, eikö?

Eräänä yönä Tintti hinkui ulos kehdosta ja Milanora vei hänet kakun luo ja heitti seinää... -Ilmaan siis.

Tässä näkyy Milanora ja Tintti. Taustalla homehtuneita tuttipulloja -mutta sehän kuuluu arkeen! :)

Voi että on söpö! :) Uiui... Onneksi Tintti kasvoi, sillä vauvana hän rääkyi aina. Vain silloin kun sitä nukutti se suostui nukkumaan. Aina sitä vain syötettiin ja leikitettiin niin kauan kunnes sitä nukutti -omaan kuolemiseen asti...

Kaikki tulivat ärhentelemään perheen läskeimmille. ;D "Mrrr... Sä et kuulu meidän perheeseen, tommonen läskimooses viiksivallu!" * Riffi murisi. "Uikuik, isälläkin oli viikset senkin museon fossiili! Itse oletkin laiha luukasa, varmana olet museossa vuoden päästä, fossiilina ja kaikki nauravat kuinka laiha oletkaan!" *Miner sanoi takaisin. (* = tarkoittaa käännöstä koirien kielestä)

Anteeksi, anteeksi! Kakka osa, kökköä kirjoitusta, tiedän... En ollut kirjoituspäällä ja lueskelin Sims -sivustoja samaan aikaan kunnes aina muistin : "Ainiin, pitää kirjoittaa se osa!" Teki mieli paeta kirjoittamista ja juosta pihanurtsille -ja etenkin huutaa. Tämä oli täyttä kidutusta, hulluutta -ja kidutusta teillekkin tämän osan lukemisesta... ;D EI mitään vitsejä, arkea vaan... Ensiosassa tulee taas jotain hauskaa, yritän väsätä! Älkää siis lopettako seuraamista, tämä oli vain yksi arkijakso, ja tottakai arkea tulee muissakin, mutta muihin lisään hauskuutta. :) Kunhan olen kirjoituspäällä... Kommentoimaan siitä!

Eli JATKAN vielä tarinaani, mutta 7. osan jälkeen ei tule viikkoihin jatkoa. Osa 7. on todella pitkä, joten sen tulemisessa kestää vielä korkeintaan pari päivää -tai sitten kauemmin.

Hurjaa menoa täällä Hayldoneillä päin! Siinä rakastui Timppa. :)

Tämmöistä peliä oli näillä kahdella... "Mä puristelin tänään yhen akan tissejä, mut sit yhtäkkii ne tippu sen paidan alta," Timppa kertoo. "Ihanko totta? Mutta mun tissit on ihan aitoa kamaa!" Linda toteaa. Pöljyys taitaa olla suvussa kun kukaan ei koskaan tajua mitään! Timppa voisi kyllä opetella käytöstapoja, puhua nyt tyttöystävälleen jostain toisista naisista ja Lindakaan ei tajua mitään... Mrr...

...Ja Leon pelehtimis taitokin kulkee suvussa...

...Timppa... Eh, mitä sää teet? ;D Upea asento, ei voi muuta sanoa.

Arvaattekos kuka kumma tuo on? Riffihän se siinä. Ei kovin erikoinen, vai mitä? Tuo säilyy talossa, koska se on nokkela ja siksi se pistetäänkin työhön... Muahhaahaaa!!

Ja siksi se olikin perheen toinen lellikkikoira, Ringon lisäksi -vain sen takia koska sitä oli helppo opettaa. ;D

Uu, katsokaas nyt mikä sexy-mami! Ihana mekko, rakastan tuota!!! <3

Ringoseni synnyttää, maailman hän toi kaksi pentua. Uros Roccon ja naaras Miner. (Taas minun ublaupeita nimiä x)

Tässä ne pennut on kasvanut aikuisiksi. Muistuttaa Bonoa? Kuvassa Rocco.

...Buahahaa, ihunaiseni Berni-kopio syntyi taloon! Tämä on naaras Miner, hömelö, mutta se jää taloon synnyttämään pentuja. Riffikin jää -käymään töissä. ;D Nämä pennut ovat muuten samanlaiset kuin Bern ja Bono, laiha ja läskikaula!

Tässä tuore Erikoislääkäri...

...Ja tässä tuore Kirurgi. Vihdoin perheellä on rahaa!

"Isi on niin tyhmä, että se pitäist häätää pois koko maailmasta!" Mio sanoi kesken rauhallisen pelin. "Leo nyt on hieman tyhmä, mutta silti hän tuo rahaa perheelle!" Milanora selitti. "Äh... Mitä... Mitä iskä tekee!! Kato tonne, iskä riehuu..." Mio huusi. "Mit.. Mitä? ..."

"...Ei voi olla totta! Isäsi riehuu korkokengissä ilkialastomana!" Milanora kauhisteli.

"Hmph... Isä on idiootti! Se pitäisi tappaa, se on vaan maailmalle haitaksi! Anto mullekkin korkokengät... Pyh..." Mio sanoi ärsyyntyneenä. "Mrr...Leo nolaa perheemme! En anna tätä ikinä anteeksi, jos joku näki!" Milanora sanoi korottaen ääntään.

"Ne korkokenkäsikään eivät olleet mitään verrattuna tähän... Hän näytti ihan... Ihan..." Milanora änkytti vihoissaan. "No einiin! Mutta nekin oli pahat, mua kiusattiin niien takia!" Mio sanoi. "Meidän pitää laatia suunitelma..." Milanora aloitti. "...Suunitelma tappaaksemme isän!" Mio sanoi innoissaan. "...Suunnitelma antaaksemme opetuksen! Suunnitelma, joka tekee kipeää Leolle ja hän tajuaa kuinka tyhmä hän on! Suunitelma, joka lyö hänen naamansa sisäänpäin! Suunnitelma, joka..." Milanora sepitti haltioissaan.

"Voisimme lihottaa sinut sumopainijaksi ja vähän "käsitellä" isääsi..." Milanora keksi. "Minutko!? Minä en mitään läskiksi rupea, palkataan sellainen!" Mio sanoi. "Hah, luuletko, että meillä on sumopainijoihin varaa? Ne verottavat sen hinnan, mitä he painavat! Eli meille tulisi velkapäivät, sillä jotkut sumopainijat painavat jopa 1000 kg..." Milanora selitti. "Hmmh... Kyllä me jotain keksimme. Pistämme koko naapuruston vastaan isää, salaliittomme alkaa kukoistamaan...!" Mio idelmoi. "No ei kyllä. Emme kai me tahallamme vie isän homomaisia touhuja julkisuuteen?! Otamme vain valitut henkilöt mukaan, kuten Lindan ja pikku-Mickeyni..." Milanora selvensi.

Sillävälin Linda oli uudistanut tyyliään kynsisaksilla, kun hiustenleikkuu saksien hinnat pyörivät pilvissä eikä niitä sen vuoksi ollut Hayldoneiden taloudessa. Otsatukan hän leikkasi vahingossa vinoon ja 1 cm pituiseksi, vain pari hiusta säilyi normaalin pituisena. Siksi Linda joutuu nyt käyttämään pantaa, eikö olekkin hieno? Mutta tuon pannan alla piilee ruma vino ylilyhyt otsatukka... ;D

Milanora ja Mio olivat kertoneet aamiaispöydässä Mickeylle suunnitelmastaan. Nyt he suunnittelivat täyttä vauhtia "hienoja" suunitelmia. "Voitaisiin pistää iskä pallon sisään, ja vieritettäisi sitä. Siltä lentäs laatta! Tai sitten pistettäis sen pallon sisään pommeja ja iskä sisään, hahaa!" Mio nauroi. "Poika, poika. Ideasi eivät ole ihan käyttö... Tai no, ei mitään..." Milanora aloitti.

(anteeksi seinät...) "Mutta katsos, isä ainakin kärsisi sen pallon sisässä!" Mio kertoi. "Silti keksitään jotain parempaa!" Milanora sanoi.

"Nyt tuli idis! Pistetään leikkipalikoiden sisään pommeja, ja isä leikkis niillä!" Mio sanoi. "Äh... Ei isäsi ole niin lapsellinen!" Milanora sanoi epätoivoissaan.

"Katsos, palikat ovat tarkoitettu pikkulapsille," Milanora kertoi.

"No hyrrä sitten! Pistetään se sinne pyörimään sisään! Sitten laitetaan se hyrrä menemään mereen!" Mio keksi taas huonoja suunitelmiaan. Milanora ei jaksanut kuunnella, joten hän nousi Mickeyn kanssa pöydästä ja lähti töihin.

"Jos palkkaisimme rosvon viemään Leon jonnekkin... Sitten se vähän paiskoisi sitä seinään ja toisi takaisin..." Milanora keksi.

"Ei äiti, rosvo on aivan liian julma. Jos itse veisimme hänet vaikka maan alle, viiltelisimme, pistäisimme Riffin kakkomaan sen suuhun ja kaikkea muuta mukavaa... Kuten katkaisisimme jalan ja teippaisimme sitten takaisin. Olen opettanut Riffin kakkaamaan käskystä!" Mickey sanoi. "Hmm... Voisi olla varteenotettava vaihtoehto, mutta kannatan rosvoa!" Milanora sanoi.

Wou, mikä mekko! Milanoran ilmeestäkin näkee mitä mieltä hän on mekosta. ;D (Bugi tuli, koska aiemmin se oli normaali...)

Muahhaaa... Mio joi "omasta tahdostaan" elämäneliksiriä koko pullon, ja tavoitepisteet punaisella. ;D Mitens se nyt noin? Koska Mio ei ole perijä, hän muuttaa pois...

Tämmöinen Leo-kopio siitä tuli. Siltikin hän on edelleen mukana "salaliitossa".

Mickeyn tuli myös aika kasvaa kohti teini-ikää.

Ihan kome nuori mies! Siltikään et ole perijä, sori, Lindalla on jo ultrakomea mies, joten hän saa perijän tiettelin. Mickie muuttaa nyt pieruveljensä kanssa pois nurkilta, sillä uusille koiranpennuille -ja ihmisienkin -täytyy saada tilaa.

Siinä tämänkertainen osa. Ei oikein tapahtunut mitään, mutta siinä se nyt mollottaa. Tämä oli myös todella lyhyt, sillä Vuodatus oli niin hidas että jätin suosiolla kuvia pois. 7. osaa ei ilmesty näin nopeasti, sillä aloitampa tästä nyt sen pelaamisen. :) Kommenttia saa mielellään laittaa -ja pitääkin. :) Hei, ja ensiosaan!

Jokin bugi vaivasi peliäni, eikä Linda saanut tilaisuutta valita tavoitetta, joten tämä vempele piti pihan rumentamiseksi hankkia. ;D (En miinustanut pistettä, koska kyseessä oli bugi, sillä odotin vain eikä valikkoa näkynyt) Arvoin noppasella ja numeroksi tuli kolmonen... Mrr... Minun tuurillanihan elämäntavoite olisi "kasvata 20000000... lemmikkiä" , mutta ei, ei tällä kertaa! Se oli itseasiassa aika helppo: "hanki kuusi lapsenlasta"

Niin tuli myös eräänä sateisena päivänä Mickien aika kasvaa kohti siivouk... Eh... Lapsuuden leikkejä.

Tämän näköinen nuori siivoo... HERRA sieltä kuoriutui. On se parempi kuin Mio, hänen näöstään tulette vielä näkemään tämänkin osan aikana.

Tässä on nuo koiranpennut kasvaneina mollukoina. Bern -uros on tuo pontsokaula. ;D

Näissä kuvissa Bern muuten harjoittelee turvallista kävelemistä kun taas Bono makoilee keskellä suojatietä. Bern siis kävelee juuri nappiin suojateitä, nerokas koira eikö vain?

Koirien piti taas yrittää uusia penikoita, koska eräs pässinpää haluaa 20 koiranpentua... Grr... Mitä Milis tekee? Noh... "Heiij, ventatkaa koirat, mä tuun mukaan! Leosta ei ole mihinkään, ottaakaas kun ahtaudun sinne!" Milanora huusi. Hullu akka, koirien kanssa pelehtimistä voisi sanoa eläinrääkkäykseksi?

Oh, on se niin viisas... :) Mutta miksi ihmeessä siitä tuli niin eh... Ponteva? Lihava? Läskimakkara? Silti ihastuin siihen, se oli niin erilainen -ja ruma. ;D

Siinä Bern edestä...

...Ja tässä tietämättömänä mitä minä teen... ;( Sry, kyllä minä teistä tykkäsin, mutta uusille kiusankappaleille on tehtävä tilaa... Heippa koirulit! Varo tulemasta kiusatuksi, Bern. ;)

Piti rakkaat koirat laittaa adoptoitavaksi, toivottavasti saan teidät kenties takaisin... :) Kuvassa Bernini.

Katsokaa, koiralla on finni! (Naamassa) ;D

Niimpä niin, tuloksena Ringon massusta pompahti hirveän sottaiselle pihalle yksi pentu, Riffi.

Lindan koulusta tuoma poika, Laytoneiden 4. sukupolven Harald (vanha Legacyni!) yritti flirttailla yöpukuhullu Lindalle, tyttö torjui pojan aikeet ...

...Mutta Linda päättikin sitten ruveta seurustelemaan pojan kanssa -rikkaan pojan! Laytoneilla on yli 200000 § rahaa, vaikka he ovat LC perhe!

Koska Linda oli mahdollinen perijä, hänen piti ravata iltaisin Stadissa, silloin kun tarpeet sallivat. Rumia simejä oli tuutin täydeltä, ja huomatkaa, Linda ei ole viitsinyt yöpaidastaan luopua edes käydessään kaupungilla!

Mutta hei, takasin sieltä Linda! Tämähän komistus pistää ihan silmään! Terve vaan mieheen, Timppa Louste!

Linda iski heti silmänsä tummaan ja tuliseen komistukseen... Timppa suostuikin nuoren Lindan flirttiin. :)

Timppa paljastui melko varakkaaksi. Kyllä raha on tervettulut taloon! Ainiin, Linda on vaihtanut hiuksiaan... ;D

Linda ei ollut ollenkaan muistanut, että hän seurusteli Haraldinkin kanssa. Hän kuitenkin ajatteli, ettei haluaisi jättää Haraldiakaan joten jatkaisi seurustelua. Timpan kanssa hän kuitenkin aikoi jakaa elämänsä sitten kun vain sen aika olisi. "Oih, hän oli niin aikuisen oloinenkin ja vanhempi kuin minä... Aivan toista kuin Harald!" Linda tuumi. Ilta oli ollut niin mahtava, että hän pomppasi ilmaan -tai sitten hän hurrasi pyörän antamalle kyydille...

"Siirry poikaseni, minun täytyy siivota, että äitisi tulisi iloiseksi ja ostaisi sen korun!" Leo sähisi. "Isii, sä satutat mua, yritätsä murskaa mun pallit?! Miks sä laitat sitä harjaa mun haaruksii?" Mio ihmetteli.

Komea kuski? Miten niihin pääsee käsiksi? ;D

Milanora oli uudistanut tyyliään. Siihen kuului myös jokin, mikä saisi Leon itkemään. Milis oli tehnyt jotain ehkä anteeksiantamatonta: hankkinut helmikorun, josta Leo oli unelmoinut!

"Ompas hieno koru! Mutta... Eikö isä...", Linda kehui. "Kyllä isäsi tätä halusi, mutta minä ostin tämän itselleni, eihän nämä ole miehille tarkoitettuja!" Milanora sanoi.

"Mitä sinä olet mennyt TEKEMÄÄN! Sinä päätit ostaa ainutlaatuisen koruni -itsellesi! Minun koruni, minun koruni tuon harakan kaulassa! Ettäs kehtaat, ettäs kehtaat sinä kauhea olento!" Leo kiljui. "Tämä on MINUN koruni, mikset hanki itse itsellesi korua?! Ja jos hankit sen, en anna sinulle kuunaan anteeksi sitä, että nolasit perheemme!" Milanora karjui.

"Sinun on pakko antaa minun käyttää sitä!!! Kyllähän sinä tiedät, ettei minua päästetä naisten liikkeisiin!" Leo mankui kuin pikku kakara. "Hah, en todellakaan anna! Minä hankin tämän! Se on minulle niin yksi ja sama, voitko hankkia koruasi!! Korut ovat naisille!" Milanora huusi raivoissaan.

"Ymmärsitkö?! On hinttimäistä haluta jotain korua!!" Milanora pamautti. "E... ei... E-eihän!! Korut ovat miesten juttu!! Tuo koru on minun unelmani -ei sínun! Muuten se on unelmoimani koru, paitsi nu ruskeat karvapallerot... Kyllä minä sitä silti käyttäisin, se on minun!!"

"Sinä et saa käyttää tätä, tarttuiko älliin?" Milanora kysyi.

Leo ja Milanora olivat siirtyneet ulos jatkamaan riitaansa, etteivät lapset kuulisi kaikkea. "Jos sinä saat käyttää sitä, sitten saan minäkin!" Leo sanoi. "Minä ostin tämän!" Milanora vastasi. Leo jäi hetkeksi miettimään mitä sanoisi, kunnes hän löysi porsaanreiän Milanoran sanoista. "Nii-in, sinähän sen ostit -meidän rahoillamme!" Leo korotti ääntään. Milanora tunsi jäävänsä alakynteen, mutta hänhän sen korun hankki, eivätkä korut ole miehille! Sitten hän keksi suunitelman, jolla saisi Leon unohtamaan tyhmän korun.

"Tuota, lopetettaisiinko tämä riita? Jos tehdään niin, että kumpikaan ei käytä korua?" Milanora ehdotti. "No, hyvä on. Tämä oli ihan tyhmää, polta koko koru, vie kirpputorille! Vie se Köyhänkirpputorille!" Leo sanoi. "Juu, vien heti... Huomenna..." Milanora vastasi. Hänellä ei ollut aikomustakaan viedä korua kirppikselle, Leo ehdotti tiettyä kirpputoria joten tottakai hän hakisi sen sieltä. Milanora oli keksinyt, että hän piilottaa korun niin että sitten juhlissa voisi pukea sen päälleen. Nyt Leon suunitelma meni auttamatta hukkaan.

Niin he illalla muhinoivat sovinnon kunniaksi, vaan kummallakin oli mielessään katalia suunitelmia. Leon suunnitelma taisi kyllä olla tuhoon tuomittu.

"Saitko muka pitää korun, isähän raivostui!" Linda kyseli. "Ei en minä saa, mutta saan kuitenkin -omine lupineni. Olen laatinut pikkuisen suunitelman..." Milanora kertoi.

Linda oli vihdoin uskaltanut kutsua hieman vanhemman "ystävänsä" kotiin. "Juhhuu, äitii, me seurustellaan!" Linda huusi.

Milanora oli vain vilauttanut pikkuisen keinotekoisen hymyn ja mutissut jotain epäselvää. "Oliko kaikki aivan kohdallaan?" Milanora mietti. Timppa kuitenkaan ei tyytynyt kauniiseen Lindaan vaan päätti katsella hieman seksikkään näköistä Milanoraa... "Tuoko muka äitisi?" Timppa jopa kysyi Lindalta.

Timppa oli muutenkin hieman... Kröh... Pervo? "Mm... Nuo tissit on aika hyvät..." Timppa myhäili mielessään. No, mitä väliä tavoilla nyt on, pyöräytetään jossain vaiheessa vaan pentu, se saa hyvät geenit, ryöstetään miehen rahat, pistetään pellolle. Yksinkertaista?

Timpan lähtiessa Milanora ilmaisi todellisen mielipiteensä laidan heidän suhteestaan. "Kuules nyt tyttö! Et sinä tuollaisten hulivilien matkaan lähde! Mieshän voi olla mikä tahansa pedofiili tai tai..." Milanora sanoi. "Eihän tuo poika sovi tytölleni, hänhän on melkein minun ikäiseni -ja minulle sopiva!" Milanora ajatteli. Siinä siis on syy, miksi Milis vastustaa nuoren ja vanhan lempeä... Hyij yij, on Miliksestä tullut kiero? ;D

"Katsos, hän on aivan liian vanha sinulle, katso ikäisiäsi miehiä, tuo mies on aikuinen ja jos menette pidemmälle voidaan se pippeliaivo haastaa oikeuteen alaikäisten hyväksikäytöstä..." Milanora selitti. Linda oli kuitenkin niin rakastunut, ettei ottanut tajutakseen äitinsä sanoja...

Milanora oli kerrankin sattunut poikiensa kanssa syömään, ja puheenaiheeksi osui Leo. Mio oli kertonut, että isän suurin unelma oli koru ja se hiukan ihmetytti Mickeytä... "Mitäh? H-halusiko isä naisten korua?" Mickey nauroi. "Kyllävain halusi -ja haluaa vieläkin..." Milanora sanoi. "Isä on tyhmä, ihan homppeli." Mio paukautti, viha taisi johtua niistä hiivatin korkkiksista... ;D

"Noh, äläs nyt, vaikka tottahan se on... Thihihi..." Milanora tirskui. Kaikki olivat liittoutuneet näköjään Leoa vastaan, lapsosiakin mietitytti miksei isä voinut olla normaali ja antaa normaaleja lahjoja... "Poltikai sä ne korkkikset, mua kiusataan niitten takii kun kaikki sai kuulla niistä! Mut sit mä sanoin, että sen piti antaa ne äitille ja ne lopetti..." Mio kertoi.

"Enhän minä hyvää tavaraa voinut polttaa, käytän niitä itse!" Milanora kertoi.

"No mulle se antoi mekon!" Mickie sanoi korottaen ääntään. "Hah, mekko! Se on vielä pahempaa kun korkkarit! Onko iskä ihan pässi?" Mio sanoi naureskellen. Mio, on se se on pässi... ;D

Kuitenkin tuli Mion aika vanheta kohti teini-ikää. Tällainen piereskelevä hirvitys sieltä tuli! Isänsä näköinen -ja tapainen!

Leo yleni Yleislääkäriksi, mutta nyrpisti silti nokkaansa... Myös Milanora yleni, mutta siitä ei ole kuvaa. Nyt hän on Ylä-asteen opettaja.

Tässä tämänkertainen osa. "Vitsit" jäivät vähäksi -ja osa "lyhyeksi". Ensiosan kuvat ovat jo vuodatuksessa valmiina, mutta katsotaan nyt milloin 6. osa ilmestyy sillä lepäilen nyt vähän aikaa ja toivun vuodatuksen hitaudesta -tämän osan teko oli hirveä työ! Seuraavan osan tapahtumat tiedän tarkalleen, koska osa on valmiina. 7. osa ilmestyy sitten vähän hitaammin koska en nyt viitsi pelata kahta jaksoa edemmälle. Ensiosassa nähdään Lindan ja Timpan suhteen kehittymistä, ylennyksiä ehkä kasvuja ja pari katalaa suunitelmaa Leon haitaksi. ;D Ensiosaan siis!

Heinäkuussa toisella viikolla olen lomailemassa KAKSI viikkoa. Silloin en voi laittaa päivityksiä, koska perheen kuvat eivät ole kannettavalla vaan ihan pöytäkoneella. ;( Sitä ennen pitäisi ilmestyä ainakin 5. osa joko kahtena palana tai yhtenä. 6. osa saattaa myös tuppautua tänne. Jatkoista saa kysellä kommenteista ja ladattujen osien alkuperä jos kiinnostaa niin kysymystä vaan! ;)

Missä viipyy viides osa?

Viides osa viipyy -muttei viivy kauaa. Olen laittanut jo kuvat valmiksi Vuodatukseen, mutta osa ei välttämättä tule tänäänkään, sillä vuodatus on sairaan hidas! Onhan siellä jo 388 kuvaa... Hayldoneiden muutto iskee varmaan 5-8. osan aikoina. Sitten edelleen kyselen sitä arkiraskausvaate hackia... :)

Tämä vaavi oli potra poika. Sitä ei kohdeltu kuin särkyvää nukkea, Mickietä jopa leikitettiin joskus -mutta ei koskaan loppuun, sillä Milanora ja Leo pelkäsivät puglauksia... Aika oli muutenkin kortilla ja ylimääräiseen suihkussa rypemiseen ei olisi aikaa.

Mio oli vihainen isän lahjasta. Siksi hän oli sekoittanut äidin lapsuusajan tyhjään saippuakuplapulloon vettä ja saippuaa -josta syntyi saippuakuplia. Poika ei osannut muuta kuin pitää naamansa vihaisilla lukemilla... Mio oli myös ihmetellyt, eikö äiti antaisi mitään, mutta Milanora oli vastannut, että hän ja Leo ostivat yhteisen lahjan -tosin hän uskoi lahjan keksinnän Leon käsiin... Ja tuloshan ei olisi voinutkaan olla hyvä...

Leo soitti SimCityn ainoalle vakuutusyhtiölle mielessään tyhmä idea. "Hayldon Leo päivää, minulla olisi teille tärkeää asiaa. Kun minä tässä täytän vuosia joidenkin vuosien päästä ja vanhennun kurppanaksi, niin eikö vakuutusyhtiö voisi hieman ostaa lahjaa minulle? Ostakaa sitten Women's Style -kaupasta sellainen vaaleanpunainen helmikoru! Lähettäkää sitten tähän osoitteeseen... Niin ja voisitte lähettää sen jo tänään -eihän vanhuuden päiviin ole enään kuin 15 vuotta, lupaan tietenkin etten avaa sitä, " Leo puhua pälpätti. Linjan toisessa päässä vastannut ukko ihmetteli, kuka hullu luulee vakuutusyhtiön ostavan syntymäpäivälahjat?! Vastausta ei Leomme saanut, vain luurin korvaan. "Haloo! Käy minulle Timantos -shopistakin ostettu koru!! Kuulitteko?! Kuulitteko te mitä sanoin!? Haloo!" huusi Leo luurille.

"Pöljä yhtiö! Ei voinut edes kuunnella, minähän olen tärkeä henkilö -koko kaupungille. Minun vuosia täyttäminen on kuule iso asia," Leo puhui itsekseen suruissaan.

Vaikka Leo tunsi elämänsä musertuneen, Linda tunsi sen vasta alkaneen kunnolla! Kymppi tuli kotiin!

Linda harjoitteli myös balettia, ja näytti kameralle hänen upeimman liikkeen. Harmi vain ettei Miliksellä ja Leolla ole varaa kustantaa balettitunteja...

Linda tuli näyttämään innosta hyppien todistustaan isälleen, jota ei tainnut kiinnostaa...

"ÄÄÄHH! Mene pois, mene pois, paha olento! Minä poden surua -surua rakkaan koruni vuoksi!" Leo huusi. Linda ihmetteli minkä korun, eihän hän ollut koskaan saanut edes pitää haaveilemaa koruansa.

Linda päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, masennuksen vaikutuksen alaisena suostuu mihin vaan, eikö?

...Mutta Leo oli toista maata... "Isi, kun mulla on kohta synttärit, niin voisitko sä ostaa mulle sellaisen nätin vaaleanpunaisen mekon? Säkin tykkäät vaaleanpunaisesta, eikö?" Linda kysyi. "MitääH?! Et sinä mitään mekkoja saa! Turhanpäiväistä hölynpölyä, olet varmasti käynyt kurkkimassa lahjakätköjäni! Meinasin antaa Mickielle sellaisen vaaleanpunaisen mekon, ja nyt sinä sydämetön yrität saada sitä itsellesi! Kuule, ei mekot ole tyttöjä varten Linda," Leo raivosi. "Ööh... Säkin voisit käyttää sitä? Jos ostasit sen mulle..." kuiskasi Linda hiiren hiljaa.

"Paitsi jos..."

...Saisit äitisi suostumaan ostamaan...

...Minulle ihanan vaaleanpunaisen helmikorun, silloin voitaisiin puha mekosta. Helmistä puheenollen, eivätkö ne pukisikin minua?" Leo sanoi.

Lindan ja Leon neuvotellessa alkoi naaraskoira Ringo ponnistella pentuja maailmaan.

Tuloksena oli uros Bern ja naaras Bono. Ihan samanlaiset näöltään -ja luonteeltaan. :D

Vanhuus häämötti nurkan takana, eikä Milanora halunnut sitä vielä. Lapset olivat vielä niin pieniä, eikä hän haluaisi, että lapset jäisivät äidittömiksi.

Mitä isosisko edellä, sen pikkuveli perässä. :) 10 todistus tännekkin.

Mio päätti myös vilkuttaa koulu kavereilleen...

...Jotka näyttivät tältä...

Leo yleni Ensihoitajaksi ja joutui menemään illalla uudestaan töihin...

...Ylenemään Sairaanhoitajaksi.

Leon ylennysrahoilla saatiin perheelle uusi vessa. Sitä tarvittiinkin.

Milanora oli kiintynyt Mickieen -kehitti karismaansakkin poika sylissä! ;D Mickie kuuntelee tarkkaavaisena.

Mutta niin tuli mamin silmäterän aika kasvaa.

Suloinen Mickeystä tulikin!

"Minä en aio tehdä mitään sen hyväksi, että isä saisi hinttimäisen korunsa! Mekkoakaan minulle ei voi ostaa -vaan Mickeylle!" Linda raivosi Miolle.

"Isä onkin ihan pöljä! Se anto mulle likan kengät!" Mio jatkoi.

Leo oli juuri tullut töistä, ja hupipalkki killui punaisella, joten hän meni ihastelemaan päärynäkuppia. (Se on oikeasti Hayldoneiden hupi x) "Hmm... Tuo päärynäkuppi näyttää aivan päärynäkupilta!" Leo mietti. Vau, siis Leohan on nero! Yleensä päärynäkuppi näyttää myös siltä mitä se on! ;D

Päivällä Leo päätti vielä kerran yrittää. Koru oli saatava. Se oli saatava. "Tuota kulta... Kun minä... Haluan sen helmikorun!! En voi mennä itse ostamaan sitä naisten kauppaan, ostathan sen minulle? Se merkitsee niin p...a...l...j...o...n...!" Leo kinusi kuin pikku kakara. Vastaus oli kuitenkin edelleen jyrkkä ei. Leo ei saisi korua, nyt hän itsekin tajusi sen. Vain joku nerokas suunitelma voisi tuoda korun hänelle...

Milanora marssi ulos, eikä voinut peitellä riemuaan. Silti hänen oli pakko mennä ulos, ettei pahoittaisi Leon mieltä. "Haahaa, minä voitiin! Leo ei enään keksi edes haluta koko roskaa! Hahaa, minä voitiin!" Milanora kiljui ulkona.

"Mutta mitä jos... Leo masentuu lopullisesti? ...Äh, hänhän on aikuinen mies!" Milanora ajatteli.

"Et saanutkaan korua, ei äiskä sitä sinulle ostakkaan," Linda puheli.

"Niin. Mutta kyllä minä sen vielä saan... Joskus," Leo sanoi haikeasti. Voi Leo, et sinä saa. ;D

Leo purki pahaa oloaan viattomaan Mickeyyn, kiduttaa nyt pikku lasta! ;D (Hieno ote...)

Teini-ikä häämötti jo ovella, ja eräänä kauniina päivänä Linda kasvoi kauniiksi nuoreksi naisenaluksi. :)

Tämä osa oli nyt mitä oli... Perijä ilmoitetaan vasta seuraavissa jaksoissa, ja sitten kun Mio ja Mickey ovat kasvaneet teineiksi. Teininä näkee nähkääs ulkonäön lopullisen laidan, yleensä. :) Toivottavasti ensiosissa tapahtuisi nyt edes jotain ja tekisin osan ajoissa, enkä vääntäisi keskiyöllä. ;D Niin ja jos joku ihana ihminen haluaa neuvoa minua arkiraskausvaate hackin lataamisessa, eli mistä sen saa ja miten sen saa lisäosille sopivaksi. Kirjoitelkaa kommentteihin! Heippa!

Muistakaa kommentoida! -Ja neuvoa tyhmää, eli minua... ;D

Lupaan myös, että en enään kerro Leon kaulakorujutuista, alkavat varmaan käydä tylsiksi? Tulee niistä ehkä sitten joidenkin osien päästä... Eli ei Leon helmikaulakoruja, luvattu! Jos haluatte taas, että ne jatkuvat niin sanokaa. Tämäkin oli taas vain sivussa perheen asioita muu Leoa... Jes... x) Sry...

...Lopuksi kuva... Jossa eh...? Linda luulee kai, että hänellä on taikavoimia, kokeilee niitä lamppuun?

Ensin uudistunut Mio. Ei poika loppujen lopuksi niin paha ole, muttei niin hyvännäköinenkään.

Lindasta tuli oikeastaan todella nätti! Ei oikeastaan mitään geenivikoja, kuten kestohymyä tai pattinenää. Ihmetyttää vain tuo hymy, vaikka tämä ei ole 1. kerta kun neiti marssii kouluun!

Tietenkin lapsi tarvitsi myös sängyn, joten täytyi vähäisillä varoilla rakentaa pienoinen huone.

Lindaa nukutti iltaisin niin paljon, että hän ei ehtinyt peittoakaan päällensä vetää ennen kuin jo oli simahtanut. Hienoja asentoja, sanoisin. ;D

Mio oli vaikeampi lapsi kuin Linda, siksi hän kaipasikin enemmän huomiota -ja sitä hän sai. Koko ajan viimeisillä voiman rippeillä vanhemmat koittivat käyttää poikaa potalla, syöttää ja helliä. Harmi vain kun hyvä hoito ei tuo hyvää ulkonäköä...

Siksi Linda olikin raivoissaan. "Hei, unohtuko jotain?! Äiti! Miks te ette voi halia ja helliä mua!??!" Linda karjui. Vastaukseksi hän sai hyssyttelyä ja lauseita: "Älä nyt viitsi, sinä olet jo iso tyttö."

Talvi toi myös tullessaan seinät taloon. Kermanvaalean tiilin läpi ei pitäisi päästä ötököitä huonekaluja järsimään...

Talolle oltiin myös saatu yksi lisäkammari. Siitä tulisi Mion huone, tosin se ei näy kunnolla tässä kuvassa.

Leo sai vihdoin unelma duuninsa, lääkärin ura täältä tulee Leo!

Kun iltaisin Mio oli hoidettu ja Linda oli painunut pehkuihi, oli talo aivan hiljainen. Silloin Leo saattoi huomata ajatuksensa. Hän muisteli hymyillen pelehtimistä, se oli ollut ihanaa...

..."Mutta mitä jos Milanora ei pitänytkään? Hän huusi kauheasti, se kuulosti kivuliaalta. Taisin potkaista häntä, ainiin, hänen niskansakin vähän niksahti..."

Milanora epäili olevansa raskaana. Ruoka pyrki aina ulos, ja koko ajan nukutti. Ei kai kolmas lapsi...

Milanora oli vahvistanut epäilyksensä, ja tehnyt raskaustestin. Hän ajatteli kysyä vanhimmalta lapseltaan, olisiko perheenlisäys sittenkään hyvä ajatus.

Kun Linda ei oikein tajunnut, Milanora sanoi asian aivan suoraan. "Me saamme vauvan, okei?" Linda oli aivan iloissaan, hän olisi jo niin suuri, että voisi antaa jopa tuttipullon uudelle tulokkaalle.

Milanora kertoi myös Leon hartaimmasta haaveesta. "Niin tuota... Ethän puhu isällesi mitään koruista tai naisien jutuista? Kun isäsi on hartaasti toivonut vaaleanpunaista helmikorua, enkä haluaisi nolata perhettämme," Milanora kertoi. "Helmikaulakoruko? Vaaleanpunainen? Öh... En..." Linda vastasi.

Milanoran vatsa kasvoi.

Leo lähti kaupungille "hoitamaan asioita"...

...Tuloksena Hayldoneiden perhe kasvoi... Hän oli ostanut kaksi koiraa, naaras Ringon ja uros Maxin. Milanora oli raivonnut aluksi Leolle, mutta tuli siihen tulokseen, että lemmikkejä hän oli toivonutkin.

Milanoran maha paisui kuin pullataikina. Tämä kuva taas on sangen epäilyttävä... Jos Leo olisi takana ja Milanora edessä, alkaisin nauraa.

Ihmeellistä kyllä, Lindakin huomioitiin ja Leo "halusi" -tai no joutui auttamaan tyttöä vaikeissa läksyissä.

Milanora ei meinannut uskoa, että Leo oli pienillä aivoillaan saanut Lindan kotitehtävät ratkaistua. "Isäkö auttoi sinua muka kotiläksyissä? Hah, älähän naurata!" hän nauroi. "Auttoi se. Se seisoi siinä vieressä ja puhui kaulakoruista, kun minä kirjoitin," Linda sanoi.

Leo oli muistuttanut helmikorustaan. Milanora teki selväksi, ettei aikonut hankkia sellaista. "Pyh, ei se mitään vaaleanpunaisia koruja tarvitse -minä tarvitsen pikemminkin!" Milanora puhui itsekseen.

Mio kasvoi kohti lapsuuden leikkejä, ja oli innoissaan, että hän olisi taas pitempi ja hän pystyisi "halimaan" koiria kovemmalla otteella.

Koirillakin pitää olla hupia, eikö?

Leo itki itkemistään kuullessaan, ettei saisikaan kauan odottamaansa vaaleanpunaista helmikorua.

"Minä löysin isän lahjakätkön, siellä oli sun synttärilahja. Sä saat pinkit korkkarit!" Linda naureskeli.

"Isä antaa omituisia lahjoja! Se halusi vaaleanpunaista helmikaulakoruakin! Säkin olisit "saanut" pitää sitä." Linda jatkoi.

"Eihän! Hah, mäkö olisin joutunut pitämään sitä?" Mio naureskeli.

Niin Leo sattui istahtamaan samaan aikaan Mion kanssa sohvalle, ja hän muisti lahjan. "Minulla on sinulle lahja, poikaseni! Annoin sinulle korkokengät, voit käyttää niitä koulussa, ne sopivat tuohon harmaaseen paitaasi," Leo sanoi.

"Miksi sä annoit mulle korkokengät isi!? Nehän on ihan likkamaiset!" Mio hermostui.

"Miksi iskä anto mulle niin huonon lahjan? Mä halusin pelikonsoleita ja autoja!"

Samaan aikaan käynnistyi Milanoran synnytys. Nyt se penikka pyrkisi maailmaan!

Siinä se lepää, kolmas lapsi. Ihan samannäköinen kuin Linda ja Mio vauvoina. Tällä on vain mustat hiukset perittynä Milanoralta.

Lapsen sukupuolen saatte tietää ensi osassa. Tämä osa oli hidastempoinen, mutta pitkä, pahoittelen. Tässä nyt ei tapahtunut paljoa mitään... Ensiosassa sitten enemmän! En tiedä yhtään tulevasta, koska en ole pelannut tätä edemmälle.

Kommentoikaa! Pyydän, että kommentoisit mielipiteesi, ja parannus ehdotuksesi kommenttikenttään. Kiitos!