Nopea katsaus viime osaan: (Osa 2.) muuta mainittavaa ei tapahtunut kuin, että Linda kasvoi lapseksi ja Mio taaperoksi. Nyt saatte tietää minkä näköinen Lindasta tuli!

Ensin uudistunut Mio. Ei poika loppujen lopuksi niin paha ole, muttei niin hyvännäköinenkään.

Lindasta tuli oikeastaan todella nätti! Ei oikeastaan mitään geenivikoja, kuten kestohymyä tai pattinenää. Ihmetyttää vain tuo hymy, vaikka tämä ei ole 1. kerta kun neiti marssii kouluun!

Tietenkin lapsi tarvitsi myös sängyn, joten täytyi vähäisillä varoilla rakentaa pienoinen huone.

Lindaa nukutti iltaisin niin paljon, että hän ei ehtinyt peittoakaan päällensä vetää ennen kuin jo oli simahtanut. Hienoja asentoja, sanoisin. ;D

Mio oli vaikeampi lapsi kuin Linda, siksi hän kaipasikin enemmän huomiota -ja sitä hän sai. Koko ajan viimeisillä voiman rippeillä vanhemmat koittivat käyttää poikaa potalla, syöttää ja helliä. Harmi vain kun hyvä hoito ei tuo hyvää ulkonäköä...

Siksi Linda olikin raivoissaan. "Hei, unohtuko jotain?! Äiti! Miks te ette voi halia ja helliä mua!??!" Linda karjui. Vastaukseksi hän sai hyssyttelyä ja lauseita: "Älä nyt viitsi, sinä olet jo iso tyttö."

Talvi toi myös tullessaan seinät taloon. Kermanvaalean tiilin läpi ei pitäisi päästä ötököitä huonekaluja järsimään...

Talolle oltiin myös saatu yksi lisäkammari. Siitä tulisi Mion huone, tosin se ei näy kunnolla tässä kuvassa.

Leo sai vihdoin unelma duuninsa, lääkärin ura täältä tulee Leo!

Kun iltaisin Mio oli hoidettu ja Linda oli painunut pehkuihi, oli talo aivan hiljainen. Silloin Leo saattoi huomata ajatuksensa. Hän muisteli hymyillen pelehtimistä, se oli ollut ihanaa...

..."Mutta mitä jos Milanora ei pitänytkään? Hän huusi kauheasti, se kuulosti kivuliaalta. Taisin potkaista häntä, ainiin, hänen niskansakin vähän niksahti..."

Milanora epäili olevansa raskaana. Ruoka pyrki aina ulos, ja koko ajan nukutti. Ei kai kolmas lapsi...

Milanora oli vahvistanut epäilyksensä, ja tehnyt raskaustestin. Hän ajatteli kysyä vanhimmalta lapseltaan, olisiko perheenlisäys sittenkään hyvä ajatus.

Kun Linda ei oikein tajunnut, Milanora sanoi asian aivan suoraan. "Me saamme vauvan, okei?" Linda oli aivan iloissaan, hän olisi jo niin suuri, että voisi antaa jopa tuttipullon uudelle tulokkaalle.

Milanora kertoi myös Leon hartaimmasta haaveesta. "Niin tuota... Ethän puhu isällesi mitään koruista tai naisien jutuista? Kun isäsi on hartaasti toivonut vaaleanpunaista helmikorua, enkä haluaisi nolata perhettämme," Milanora kertoi. "Helmikaulakoruko? Vaaleanpunainen? Öh... En..." Linda vastasi.

Milanoran vatsa kasvoi.

Leo lähti kaupungille "hoitamaan asioita"...

...Tuloksena Hayldoneiden perhe kasvoi... Hän oli ostanut kaksi koiraa, naaras Ringon ja uros Maxin. Milanora oli raivonnut aluksi Leolle, mutta tuli siihen tulokseen, että lemmikkejä hän oli toivonutkin.

Milanoran maha paisui kuin pullataikina. Tämä kuva taas on sangen epäilyttävä... Jos Leo olisi takana ja Milanora edessä, alkaisin nauraa.

Ihmeellistä kyllä, Lindakin huomioitiin ja Leo "halusi" -tai no joutui auttamaan tyttöä vaikeissa läksyissä.

Milanora ei meinannut uskoa, että Leo oli pienillä aivoillaan saanut Lindan kotitehtävät ratkaistua. "Isäkö auttoi sinua muka kotiläksyissä? Hah, älähän naurata!" hän nauroi. "Auttoi se. Se seisoi siinä vieressä ja puhui kaulakoruista, kun minä kirjoitin," Linda sanoi.

Leo oli muistuttanut helmikorustaan. Milanora teki selväksi, ettei aikonut hankkia sellaista. "Pyh, ei se mitään vaaleanpunaisia koruja tarvitse -minä tarvitsen pikemminkin!" Milanora puhui itsekseen.

Mio kasvoi kohti lapsuuden leikkejä, ja oli innoissaan, että hän olisi taas pitempi ja hän pystyisi "halimaan" koiria kovemmalla otteella.

Koirillakin pitää olla hupia, eikö?

Leo itki itkemistään kuullessaan, ettei saisikaan kauan odottamaansa vaaleanpunaista helmikorua.

"Minä löysin isän lahjakätkön, siellä oli sun synttärilahja. Sä saat pinkit korkkarit!" Linda naureskeli.

"Isä antaa omituisia lahjoja! Se halusi vaaleanpunaista helmikaulakoruakin! Säkin olisit "saanut" pitää sitä." Linda jatkoi.

"Eihän! Hah, mäkö olisin joutunut pitämään sitä?" Mio naureskeli.

Niin Leo sattui istahtamaan samaan aikaan Mion kanssa sohvalle, ja hän muisti lahjan. "Minulla on sinulle lahja, poikaseni! Annoin sinulle korkokengät, voit käyttää niitä koulussa, ne sopivat tuohon harmaaseen paitaasi," Leo sanoi.

"Miksi sä annoit mulle korkokengät isi!? Nehän on ihan likkamaiset!" Mio hermostui.

"Miksi iskä anto mulle niin huonon lahjan? Mä halusin pelikonsoleita ja autoja!"

Samaan aikaan käynnistyi Milanoran synnytys. Nyt se penikka pyrkisi maailmaan!

Siinä se lepää, kolmas lapsi. Ihan samannäköinen kuin Linda ja Mio vauvoina. Tällä on vain mustat hiukset perittynä Milanoralta.

Lapsen sukupuolen saatte tietää ensi osassa. Tämä osa oli hidastempoinen, mutta pitkä, pahoittelen. Tässä nyt ei tapahtunut paljoa mitään... Ensiosassa sitten enemmän! En tiedä yhtään tulevasta, koska en ole pelannut tätä edemmälle.

Kommentoikaa! Pyydän, että kommentoisit mielipiteesi, ja parannus ehdotuksesi kommenttikenttään. Kiitos!