Nyt olen luonut uuden blogin vuodatukseen Hayldoneiden tulevia osia varten. Syy muuttoon on Vuodatuksen käytön hidastuminen, koska kuvagalleriassa oli n. 700 kuvaa ja osien teko oli yhtä piinaa. Tämä säilyy entisellään, mutta linkitystä pyytävät: laitan sivun linkin uuteen osoitteeseen! Tänne ei siis ilmesty osia, mutta kommenttiin vastaan, silti pyydän, että pistätte kommenttinne uuteen osoitteeseen!

-Uuteen osoitteeseen-

Kaikki vanhat linkit on pistetty myös uuteen osoitteeseen!

Minä lähden lomia pitämään 2 viikoksi, joten siitä seuraa tauko. Kommentteihin saatan voida vastata, ja keskustelua saa pitää yllä poissa ollessani, kysyä yms. Viikonloppuna lähden kohti lomia ja luonnollisesti ei päivityksiä tulossa siltä ajalta! Hyvää kesää kaikille ja pitäkää peukkunne pystyssä, että tulisi helteitä Pohjoiseen! ;) Kommenttia, kysymyksia, ja muutakin asiaa 8. osasta!

HUOM! Jos sinulla on jotain asiaa aiemmista osista, pistä kommenttisi/kysymyksesi uusimpaan osaan!

Juuh, eli tämä jakso toimii hätäisenä osana, joka oli vain pakko pistää nyt nettiin etten olisi 2 jaksoa tätä edellä itse pelissä. Viime jaksossa Milanorasta ja Leosta tuli vanhuksia, Linda saavutti täysi-ikäisyyden, pikku-Tintti kasvoi taaperoksi ja Timppa muutti taloon. Muistutan, tämä on hätäjakso, eikä mikään hauska tai hyvin kirjoitettukkaan. ;D

Tinttiä opetettiin mahtimaidon turvin puhumaan ja käymään potalla. Ensimmäiseksi sanaksi mudostui "äiti", muaahhaa... (Se oli Lindan tarkoituskin ;D)

Timppa oli pistänyt luovuutensa valloilleen ja maalannut perijöistä taulut seinää koristamaan -ja heidän kauneuttaan ikuistamaan.

Perheen tottelevaisimman koiran oli aika kasvaa kohti vanhuutta -ja lepäämistä. (Vaikka muuta se ei aikuisenakaan ollessa tehnytkään...)

Tämä herra oli ylennyt Tutkijaksi, eli uran huippu häämöttää. Nams, leivokset näyttävät hyviltä... Milanorakin oli ylentynyt, nyt hän on Lukion rehtori. Perheellä on jotain yli 20 000§, Leonkin päiväpalkka on reilusti yli tuhat ja Milanoran vähän alle 2000§... Manimanimanii...

Grr... Tämä vehje pitäisi vetää pois seinästä! Mutta ei, jos syttyy tulipalo tai murtovaras tulee ja hälyttimet eivät toimi niin milläs sitten apua saadaan? Ärsyttää kun "ystävät", jotka ovat "ystäviä" vain sen takia, että ylentyisi urallaan -soittelevat koko ajan: "Hei, ollaanko me vielä kavereita...?" "Selasin muistikirjaa ja..!!!" "Pllafjdsfdsjfjdjk..."

Timppa yleni joksikin mitä en muista. Timppaa muuten ottaa pattiin kun Leo saa suurempaa palkkaa kuin hän, siitä tuo ilme. ;D

Timppa yleni taas. Nyt hän taitaa olla Vedonvälittäjä.

Mmm... Täällä leikitään kunnon perhettä. ;) Linda valmistaa herkullisen illallisen miehelleen raskaan työpäivän jälkeen -ja se työ on pankin ryöstämistä.

Avioonkin oli astuttava pienin menoin, sillä kukaan ei jaksanut teekuppien kilistelijöitä ja nirppanokkia talossa, sillä semmoisia tanttoja olisi taatusti marssinut juhliin arvostelemaan juhla-asuja ja hääkakun kuorrutetta, sekä toki Lindan hiuskarvaakin.

Söpöjä. >.<

"Näitkö miten Leo katsoi naisten korulehtiä?! Hänhän on aivan... Homppeli! Hän nolaa vielä sukumme, eikö hän vain voi tajuta, että hän ei saa sitä typerää pinkkiä helyä?!" Timppa sanoi nyrpistäen nenäänsä.

"Yh, isä! Hän on hirveä, olet aivan oikeassa, hän nolaa suvun! Meidän täytyy pistää suunitelma käytäntöön -ja pian." Linda sanoi naama surullisiin ilmeisiin aseteltuna. "Ei mutta... Emme voikkaan teilata isää! Platinahauta, hän saa platinahaudan..." Linda sanoi. "EI VOI OLLA TOTTAAA!" Timppa karjui. "Voimmehan silti kiduttaa isäukkoasi "hieman", eikö?" Timppa sanoi.

"Oikein IISOO ja lihava sumopainija!" Timppa puhui puhelimeen. "Me tarvita maksu etukäte," sanoi käheä ääni línjan toisessa päässä, puhuja oli nainen. "Kyllähän se passaa," Timppa vastasi. "Lasku olla 499 999§, sumopainija paino muka. Ajatella, että hinta hyvi alha, alle 500 000§! Mina alensi sitä te simelon," nainen sanoi innokkaasti. "Ehehe... Tuota... Taidankin soittaa toisten, tuli juuri mieleen, etten tarvitsekkaan sitä," Timppa sanoi sulkiessaan puhelimen. "500 000§! 1 § alle sen, vautsi mikä allennus," Timppa ajatteli ärtyisesti.

 

Aijaijai kun nämä koirat ovat tottelevasisa. Juoksevat pitkin pihaa ja väistyvät aina kun pitää torua... Mraauuhh!

Aina perinteinen "läpiovenepätoivoinenvauvantappamisyritys" -raskauden ensimerkin koittaessa. Jippajee, tulisipa siitä tyttö. (Jos se ei kuollut Lindan masuun mennessään oven läpi) ;D

Myös suklaanyytin oli aika kasvaa kohti perinteistä "siivoamis" -ikää. Ihan söpöläinen tulikin, tosin tästähän ottaa selvää paljon kun ilme ei ole peruslukemilla. :)

Mine tiedän, että osa oli kökkösesti kirjoitettu ja kuvia oli vähän, mutta oli pakkomielle julkaista tämä, että en olisi kahta osaa edellä. Muutenkin on ihan hirrveä kiire, kun kohta tulee 2 viikon taukokin. Eli, kommentoippas silti ja kysele jos on asiaa. Täällä saa pitää poissa ollessani keskustelua ja kysellä, sillä kommenteihin voin vastata. :)

Osan pistämisessä nettiin ja sen kaiken kestämisessä meni hiukan aikaa, mutta katsotaanpa muuttavatko Hayldonit tämän osan jälkeen. Osassa on kuitenkin vähän kaikenlaista, ainakin arkea... :) Säästytte nyt pitemmiltä pölinöiltä, 7. osa! Varoitus: Osa ei ole todellakaan hauska, se on erilailla kerrottu kuin edelliset, ottakaa se erikoisosana, mutta seuraavat jaksot ovat taas normaaleja. :)

Rocco vietiin pois, sillä talossa oli taas tilan puute. Toivottavasti selviää hengissä orpokotiin, eikä tukehdu makupaloihin kun näkee tuon poliisin...

Linda oli huomannut mahansa paisuneen kuin pullataikinan. Hän oli varma, että siellä lilluskelisi vaavi, hänen ja Timpan vaavi. Linda otti pelokkaasti puhelimen käteen, mitäköhän Timppa sanoo?

Linda oli kertonut tilanteen Timpalle. "Sanoinhan, minä olen raskaana. Tämä on sinun." Linda selitti. "Öh...  Minä en kuule, pätkii niin paljon. Sanoitko olevasi raskaana... Pitää lopettaa, on kiireitä!" Timppa sanoi.

Linda oli vihoissaan, muttei näyttänyt sitä. Timppaa ei ollut kiinnostanut, vai oliko hänellä oikeasti kiire?

"Hei sitten, soita kun tulet töistä." Linda sanoi hellästi, mutta hänen äänestään paistoi pettymys.

Linda tiesi, ettei äiti ja isäkään voineet jäädä tietämättä asiasta, asia oli niin näkyvä, ettei sitä voisi lykätä. Hän käveli Milanoran hämmästyneen katseen alle ja kertoi nopeasti ennen kuin Milanora kerkesi suutaan avata."Äiti, minä olen raskaana." Linda sanoi tyynesti. "MITÄÄH?!! Si-sinä olet raskaana! Voi tyttö-kulta, vaikka oletkin perijä ei sinulla ole kiire aloittaa lapsien hankintaa! Ja se retkuko on isä?!" Milanora sanoi kiihtyneenä. "Ei hän ole retku, hän on kunnollinen mies ja lapsen isä!" Linda sanoi.

"Mitääh? Öh...Timppaako ei kiinostanut? No kiinostihan! Ei hän minua jätä, äiti! Hän on vain niin kiireinen, ettei ehtinyt puhua..." Linda sanoi Milanoralle. "Tyttö kulta, kyllä nuo kiireet tiedetään, häntä ei kiinosta sinä tai vauva! Sitten kun se syntyy, ei kukaan tunnista sitä hänen lapsekseen, unohdetaan Timppa ja kasvatetaan lapsi yhdessä." Milanora ehdotti.

"Eikä! Tämä on minun ja Timpan lapsi! Timppa kyllä kasvattaa sitä ja me menemme naimisiin, muutamme yhteen... ja...!" Linda aloitti. "Tyttö hyvä, älä viitsi kaatua sontaan..." Milanora sanoi. "Äiti, Timppa on hyvä mies, ja hän kasvattaa kanssani lapsen." Linda sanoi rauhalliseen sävyyn ja käveli pois, vaikkakin hän olisi halunnut juosta, mutta siitä Milanora olisi nostanut hirveän mellakan.

"Leo, eikö sinä aio evääsi liikauttaa kun tyttäresi on ala-ikäinen ja vielä raskaana!" Milanora kysyi ärtyneellä äänellä. "Äläs nyt kulta, se on aivan pikkuriikkinen asia... Heii... Jos se tulokas onkin tyttö, se voisi hankkia minulle helmikaulakorun kasvettuaan hieman!" Leo sanoi hiljaa. Milanora katsoi Leoa, hänen ihonsa meni kananlihalle sanan "helmikoru" kuulemisesta.

"Aaa aauuh..." Linda huusi kivuissaan. Vauva pyrki jo ulos, vaikkei mahakaan ollut kasvanut tarvittavia kertoja. Mitäkäs Leo tekee? Njuu, ei mitään! Ukkelia ei taida kiinostaa...

"Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo selitti katolle. Katto ei vastannut Leon pyyntöihin, se vain pysyi tummana ja liikkumattomana. Ei merkkejä rukouksen kuulemisesta. "Isii, se vauva haluaa ulos, vaikka se ei ole valmis tulemaan sieltä!" Linda huusi. "Hmh... Ja Jumala, siitä vauvasta tulee tyttö!" Leo toisteli Lindan kärsiessä ennen aikaisia supistuksia.

"Oijoi... Selkääni kolottaa ja jalkoja särkee..." Leo voihki. Hän tiesi ajan tulleen, ajan jolloin hän vanhenisi ja olisi lapsenlapsilleen ukki. Hän suorittaisi uransa huipulle, sitten siirtyisi tyylikkäästi eläkkeelle, ja jäisi opettamaan lapsenlapsia haluamaan helmikoruja. Tosin Leon suunitelmat ei onnistu, meinaan ennen minä tappaisin hänet, kuin että lapsista tulisi yhtä törttöjä! ;D

"Äiti älä viitsi... Kyllä Timppa vastaa!" Linda sanoi. Milanora katsoi Lindaa säälien ja lähti kävelemään sisälle. Linda tiesi, että Timppaa ei kiinostanut, hän eikä edes vauva.

"Eipäs! Timppa vastaa... Hänellä oli vain kiireitä..." Linda uskotteli itselleen. Sisimmässään hän tiesi, mikä olisi oikeasti totta, Timppaa ei kiinostanut.

"Voe Jumala... Anna sen olla tyttö... Anna sen olla tyttö!" Leo rukoili. Hän oli pattitilanteessa. Tytär synnytti hän toljotti. Hän ei vain voinut tehdä mitään, joten tyytyi anelemiseen.

"AUUUUUU! ISKÄ MISSÄ ÄITIIHH..." Linda huuteli tuskissaan. Vauva syntyisi itsepäisesti kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta se ei ole paljon, se ei vaikuta mitään. Vauva oli valmis syntymään.

Timppa käveli iloisesti ulos. Hän oli juossut sisään katsomaan tyttöystävänsä synnytystä. Nyt hänen oli kuitenkin pakko mennä tuulettumaan, sillä hän ei vieläkään ottanut tajutakseen. Timppa ei ottanut olostaan selvää, samaan aikaan se oli iloinen, hämmästynyt, onnellinen, ärsyyntynyt sairaalan asioista, mutta nyt. Hänellä oli lapsi...

Linda osasi selvittää tunteensa ja olonsa. Hän oli onnensa kukkuloilla. Timppaa kiinnosti sittenkin, hän oli ollut Pariisissa lääkärien huvimatkalla. Nyt hänen käsivarteilla lepäsi kuitenkin poika. Suklaanruskea tiitiäinen, jolla oli kaikki perittynä isältään. Hiustenväri oli Lindalla ja Timpalla sama, joten siitä ei voi sanoa mitään.

Milanora tunsi elämänsä olevan hyvässä vaiheessa. Se oli saavuttanut isovanhemmudeen iloisen pisteen. Hän ei enään epäillyt Timppaa nähdessään tuon pojan. Hänen oma suklaanyytti.

Maks joutui kuitenkin lähtemään onnellisesta perheestä kohti köyhyyksiä. Tilaa ei ollut, joten Maks, olen pahoillani, ettet saanut viettää vanhuudenpäiviäsi täällä...

Tintti ei viipynyt talossa minuuttiakaan vanhalla tyylillään. Nyt hän asui perheessä, ja komea Timpasta tulikin. Milanora ei tahtonut päästää irti Tintistä laisinkaan.

Jokaisen oli aika siirtyä joskus harmaaseen vanhuuteen. Myös kauniin Milanoran. Hän kuitenkin pyysi, että Timppa maalaisi hänestä kuvan ennen kasvamista.

Ringo synnytti taas pennun. Tuloksena oli Rog -niminen uros.

Rog kasvoi eräänä talvipäivänä. Maa oli valkoinen ja huurteessa. Rog juoksi innoissaan saadessaan Minerin ylvään ja kauniin ulkonäon. x)

Milanoran elämä oli täydellistä. Lapsenlapsi, hyvä rahatilanne, talo, avioliitto ja vielä ylennys Yliopiston lehtoriksi.

Timppaa taas ärsytti suunnattomasti Mimmi. Hänen hiukset nousivat pystyyn, kun hän vain näki tämän. Eniten Timppaa ärsytti Mimmin turbohuuluet, jotka olivat IHAN hirveät. "Siitäs saat, vanha kurppana ämmä! Kuuma vettä huulillesi, toivottavasti kutistuvat tulikuumasta vedestä!" Timppa huusi iloinen virne naamallaan.

"HAHAA!" Timppa huudahti Mimmin pyyhkiessä vesiä kasvoiltaan.

Timppa viskoi uuden lasin keitettyä kuumaa vettä Mimmin rumille kasvonpiirteille. "Auauauu... Kuumaa! Auuaauu... Auuuh!" Mimmi huuteli. "Hihihii, toivottavasti huulesi kutistuvat!"

Timppa tykkäsi maalaamisesta -tai no minä panin tykkäämään, koska hän haluaa rikollisneroksi. Muuttaessaan taloon hän toi 5352§ ja hän on mammonatavoitteinen, elämäntavoitteenaan rikollisnero.

Timppa löysi 1. lehdestä rikollis -uran ja jätti samalla taakseen Yleislääkärin jopin -tai no golfinpeluun.

Miner katsoo ihmeissään Tinttiä. :)

Timppa oli vaihtanut vaipat Tintiltä, ja sitten ne hävisivät kokonaan... ;D

Linda kasvoi kauniiksi aikuiseksi. Kiva asu, eikö?

Eräänä yönä Tintti hinkui ulos kehdosta ja Milanora vei hänet kakun luo ja heitti seinää... -Ilmaan siis.

Tässä näkyy Milanora ja Tintti. Taustalla homehtuneita tuttipulloja -mutta sehän kuuluu arkeen! :)

Voi että on söpö! :) Uiui... Onneksi Tintti kasvoi, sillä vauvana hän rääkyi aina. Vain silloin kun sitä nukutti se suostui nukkumaan. Aina sitä vain syötettiin ja leikitettiin niin kauan kunnes sitä nukutti -omaan kuolemiseen asti...

Kaikki tulivat ärhentelemään perheen läskeimmille. ;D "Mrrr... Sä et kuulu meidän perheeseen, tommonen läskimooses viiksivallu!" * Riffi murisi. "Uikuik, isälläkin oli viikset senkin museon fossiili! Itse oletkin laiha luukasa, varmana olet museossa vuoden päästä, fossiilina ja kaikki nauravat kuinka laiha oletkaan!" *Miner sanoi takaisin. (* = tarkoittaa käännöstä koirien kielestä)

Anteeksi, anteeksi! Kakka osa, kökköä kirjoitusta, tiedän... En ollut kirjoituspäällä ja lueskelin Sims -sivustoja samaan aikaan kunnes aina muistin : "Ainiin, pitää kirjoittaa se osa!" Teki mieli paeta kirjoittamista ja juosta pihanurtsille -ja etenkin huutaa. Tämä oli täyttä kidutusta, hulluutta -ja kidutusta teillekkin tämän osan lukemisesta... ;D EI mitään vitsejä, arkea vaan... Ensiosassa tulee taas jotain hauskaa, yritän väsätä! Älkää siis lopettako seuraamista, tämä oli vain yksi arkijakso, ja tottakai arkea tulee muissakin, mutta muihin lisään hauskuutta. :) Kunhan olen kirjoituspäällä... Kommentoimaan siitä!

 

Eli 7. osan tulemisessa kestää vielä. Taitaa olla viimeinen jakso tässä blogissa, sillä nyt Vuodatuksen kuvagalleriassa on yli 500 kuvaa. Ilmoitan sitten uudesta osoitteesta kun teen sen. Heinäkuun hommat vahvistuivat ja olen reissussa 3 viikkoa, tai sitten 2. Kolme on varmempi. :) Heips, ja hyvää kesää kaikille!

Eli JATKAN vielä tarinaani, mutta 7. osan jälkeen ei tule viikkoihin jatkoa. Osa 7. on todella pitkä, joten sen tulemisessa kestää vielä korkeintaan pari päivää -tai sitten kauemmin.